Mistä kylmät väreet johtuvat?

Kylmien väreiden yllättävyyttä selittää se, että ne saavat alkunsa tahdosta riippumattomasta eli autonomisesta hermostosta, joka säätelee myös muun muassa sydämen sykettä ja hengitystä. Kuten niitä, kylmiä väreitäkään ei voi itse säädellä.

Kylmät väreet ovat autonomisen hermoston reaktio äkilliseen muutokseen joko lämpötilassa tai ihmisen tunnetilassa.

Ne voivat yllättää esimerkiksi silloin, kun astumme talvella ulos liian vähissä vaatteissa.

Tunnetilan muutos, kuten vahva esteettinen tai emotionaalinen kokemus – upea auringonlasku, koskettava musiikkiteos tai järisyttävä oivallus – tai toisaalta pelko ja ahdistus, voivat myös saada kehomme värisemään.

Kylmät väreet ovat jäänne ajoilta, kun esi-isillämme oli turkki. Väristykset johtuvat nimittäin siitä, että tunnemme ihokarvojemme juurella lihassyiden supistuksia. Ne saavat karvamme nousemaan pystyyn. Tämän koemme kylminä väreinä.

Esi-isiemme turkki pörhistyi kylmässä, koska se eristi silloin enemmän lämpöä. Toisaalta myös stressaava tilanne nosti karvat pystyyn, koska pörheä turkki sai kantajansa näyttämään suuremmalta ja toimi pelotteena saalistajia tai muita uhkia vastaan.

Tunneperäiset kylmät väreet voivat toimia eräänlaisena kehollisena signaalina siitä, että jokin kokemus on itselle poikkeuksellisen merkityksellinen. Ne voivat myös edesauttaa oppimista ja muistamista, koska voimakas tunne vahvistaa muistijälkeä tärkeäksi koetusta tapahtumasta.

Kylmät väreet ja tiettyyn tilanteeseen liittyvän tunnereaktion jakaminen toisten kanssa saattoivat evolutiivisesta näkökulmasta liittyä myös sosiaalisen yhteenkuuluvuuden vahvistamiseen.

Juttuun haastateltiin asiantuntijana Tiina Ikäheimoa, joka on dosentti Oulun yliopiston Väestöterveyden tutkimusyksikössä.

Teksti: Elina Vironen