Tatamilla tavanneet

Teemu: ”Olemme tutustuneet Panun ja Nikon kanssa taekwondon perheryhmässä, joka kokoontuu kerran viikossa. Treenit ovat oiva paikka rentoutua ja kehittyä yhdessä lasten ja toisten aikuisten kanssa.”

Niko: ”Minulle salin lämmin henki on yksi syy siihen, miksi olen tykännyt käydä lasten kanssa treeneissä täällä. Salille on kiva tulla. Ja onhan se hauskaa tehdä lasten kanssa asioita yhdessä.”

Teemu: ”Kyllä tässä saa lapsen harrastuksesta ihan eri lailla irti kuin jos vain seisoisi jossain kentän laidalla katsomassa. On tosi mukavaa tehdä oman lapsen kanssa jotain fyysistä. Me aloitimme poikani Fedjan kanssa taekwondon harrastamisen seuran taaperoryhmässä, kun hän oli kolmevuotias.”

Niko: ”Mekin osallistuimme tytärteni Ellen ja Selman kanssa ensin taapero-taekwondoon heidän ollessaan kaksivuotiaita.”

Panu: ”Meillä laji vastasi hyvin 5-vuotiaan pojan toivetta oppia tekemään siistejä potkuja. Liityimme Iiron kanssa perheryhmään syksyllä 2023, ja jo saman syksyn marraskuussa osallistuin myös vain iseille suunnattuihin isänpäivän treeneihin. Innostuin lajista vieläkin enemmän ja aloin pian treenata myös aikuisten ryhmässä.”

Teemu: ”Minulla kävi ihan samalla tavalla! Isänpäivätreenit olivat tosi fyysiset ja antoivat sysäyksen mennä aikuisten alkeisryhmään. Olin harrastanut joukkuelajeja koko ikäni, mutta siihen oli tullut koronan myötä tauko. Minulle saliyhteisö on ollut todella tärkeä asia itse lajin oppimisen lisäksi.”

Panu: ”Olikin mukava huomata, että aikuisten ryhmissä treenasi perhetaekwondosta tuttuja kasvoja. Porukka oli todella vastaanottavainen ja avulias. Tuntui, että kaikki halusivat nauttia liikkumisesta ja uuden oppimisesta yhdessä.”

Teemu: ”On virkistävää treenata tosi erilaisten ja eri-ikäisten ihmisten kanssa.”

Panu: ”Yhteinen tekeminen tuo meidät vanhemmatkin yhteen. Kiinnostus taekwondoon ja kamppailuun yhdistää salimme ihmisiä. Ennen treenejä ja niiden jälkeen tulee usein vaihdettua arkisia kuulumisia.”

Teemu: ”Emme me kuitenkaan ehdi paljon lörpötellä. Siinä on aika nopeasti jonkun lapsi lahkeessa kiinni, että mennään jo!”

Panu: ”Perhetunneilla oma lapsi on oletuspari, jonka kanssa lähdetään liikkeelle. Jossain kohtaa vaihdamme kuitenkin aina vertaispareihin, eli aikuiset aikuisten kanssa ja lapset lasten kanssa.”

Niko: ”Aika moni harjoitus jäisi aikuiselta tekemättä, jos ei olisi muita aikuisia tunneilla. Nyt pystymme aikuisten kesken tekemään esimerkiksi potkuharjoituksia.”

Teemu: ”Lapsen kanssa harrastaminen on opettavaista. On ollut lohdullista seurata muita vanhempia ja lapsia ja nähdä, että muillakin lapsilla on joskus vaikeampi päivä eikä treenaaminen maistu. Salilla suhtaudutaan näihin tosi hienosti eikä painosteta liikaa.”

Niko: ”Minulla on ollut opeteltavaa siinä, minkä verran annan lapselle palautetta. Ja miten teen sen niin, että hän ei hermostu vaan kokee sen kannustavana.”

Panu: ”Minä taas olen yrittänyt opetella sitä, etten ylipäätään olisi liian herkästi päsmäröimässä ja kertomassa, miten asiat kannattaa tehdä. Että Iiro saisi itse oivaltaa asioita ja löytää oman tapansa treenata.”

Panu: ”Yhteinen harrastus näkyy meillä jo kotonakin, kun Iiro harjoittelee lyöntejä ja potkuja. Ja viime kesänä järjestimme rivitaloalueemme pihalla kavereille höntsä-taekwondoa.”

Teemu: ”Pihahöntsä kuulostaa tosi kivalta! Mekin näytämme joskus kotona vaimolle, mitä uutta olemme Fedjan kanssa oppineet tunneilla.”

Niko: ”Hienoja potkuja meilläkin esitellään kotona. Ja on muuten kiva, että tunneilla on muitakin tyttöjä omien lasteni kavereina ja aikuisia naisiakin ohjaamassa heitä. Näin tyttäreni eivät pidä lajia liian poikamaisena. Toivon, että meillä on paljon yhteisiä vuosia edessä tämän lajin parissa.”