10 vuoden päästä luistelen liigassa

10-vuotiaalla Tomi Rajamäellä on unelma. Hän haluaa olla kymmenen vuoden kuluttua Vaasan Sportin edustusjoukkueessa.

Tomin äiti Johanna Rajamäki muistaa hyvin ensihetket, kun poika kiinnostui jääkiekosta.

— Tomi oli 6-vuotias, kun hän ilmoitti, ettei tykkää enää dinosauruksista, vaan jääkiekosta. Pojalle ostettiin luistimet. Liian huonot Tomin mielestä, koska ne eivät kulkeneet niin lujaa kuin hän olisi halunnut.

Seuraavana vuonna vanhemmat ilmoittivat Tomin Vaasan Sportin kiekkokouluun.

— Luistelutaidot kehittyivät hurjaa vauhtia, äiti kehuu.

Suunnitelmallisesti eteenpäin

Tomi hahmotteli ruutuvihkoon suunnitelman, jonka mukaan hän etenee kohti unelmaansa: ”F2, F1, E2, E1, C2, C1, B2, B1, A2, A1, Mestis, Liiga”.

— Mestiksen saa pudottaa listasta pois, ja voisin mennä A1:stä suoraan liigaan, Tomi miettii nyt.

Tomi pelaa joukkueessa E2-07. Pelipaidassa on numero 44 tai 4, silloin kun Tomi puolustaa maalia.  NHL-pelaajaksi Tomi ei välttämättä halua, koska hän ei  ole ihan varma, haluaako hän asua ja tehdä töitä ulkomailla.

— Luulen, että pysyn Suomessa ja matkustelen ulkomailla vain lomilla.

Koko perheen harrastus

Tomi käy harjoituksissa kolme kertaa viikossa, maanantaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin. Lisäksi joukkueella on  peli lähes joka lauantai.

— Jääkiekkoilijan pitää harjoitella paljon ja harrastaa liikuntaa muutenkin, syödä monipuolisesti ja nukkua hyvin,  lattialla venytysliikkeitä tekevä Tomi luettelee ja kertoo pääsevänsä melkein spagaattiin.

Karkkeja ja muita herkkuja saa syödä kohtuudella, mutta ei pelimatkoilla. Johanna kertoo vanhempien tehneen siitä  yhteisen päätöksen.

Tomin harrastus on saanut vanhemmatkin kiinnostumaan jääkiekosta. He kuljettavat Tomia harjoituksiin, osallistuvat aktiivisesti muiden vanhempien kanssa talkoisiin ja käyvät jäähallissa seuraamassa Sportin pelejä.

— Osallistuisimme varmaan vielä enemmän, jos meillä ei olisi näin monta lasta, Johanna naurahtaa. Tomilla on kaksi pikkusiskoa, Julia ja Henna sekä pikkuveli Roope.

600 lasta jäällä

Vaasan Sportin junioritoiminnasta vastaava Ari-Pekka Pajuluoma kertoo, että noin 600 lasta ja nuorta harrastaa jääkiekkoa Vaasan jäähallin jäillä. Toimihenkilöitä, ohjaajia, joukkueenjohtajia, rahastonhoitajia ja huoltajia on yhteensä noin 150. Suurin osa pienten ohjaajista on lasten vanhempia.

— Vanhempien tekemä vapaaehtoistyö on meille todella tärkeää. Olemme laskeneet, että sen arvo on noin 1,3 miljoonaa euroa vuodessa.

Vanhemmat hankkivat lastensa joukkueille rahaa eri tavoin. Yritykset saavat esimerkiksi kantoapua muuttoihin. Sportin kotipeleissä vanhemmat hoitavat kuulutuksia ja vaihtavat numeroita tulostaululle ja myyvät makkaraa. Varoja hankitaan myös myymällä tuttaville ja naapureille vaikkapa keksejä tai vessapaperia. Rahat käytetään nuorten turnausmatkoihin, joita jokai-
nen joukkue tekee kaksi kertaa vuodessa. Tomin ikäluokka on menossa seuraavaksi Uumajaan.

Unelma vaatii työtä

Tomin suosikkipelaaja Vaasan Sportin edustusjoukkueessa on maalivahti Mika Järvinen. Mikan mielestä Tomi voi hyvinkin saavuttaa unelmansa, jos hän on valmis tekemään töitä sen eteen.

— Jos jotakin oikein kovasti haluaa, sen yleensä myös saavuttaa. Mutta voi olla, että joistakin asioista pitää luopua. Ei voi välttämättä esimerkiksi olla kavereiden kanssa niin paljon kuin haluaisi, Mika sanoo.

Tomilla ei ole tästä vielä huolta, koska hänen parhaimmat kaverinsa pelaavat samassa joukkueessa. Hippunen onneakin on hyväksi.

— Pitää olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan, Mika sanoo. Mikan ura lähti kymmenisen vuotta sitten vauhtiin, kun hän pääsi näyttämään taitonsa maalivahtina KalPan ykkösmaalivahdin loukkaannuttua.

Jäällä on hauskaa

Junioritoiminnassa keskitytään Ari-Pekka Pajuluoman mukaan siihen, että lapsilla on jäällä hauskaa. Silloin he jaksavat harrastaa lajia vuodesta toiseen, ja osasta voi tulla jääkiekkoammattilaisia Sportin riveihin.

— 50 pelaajasta ehkä yksi tai kaksi nousee liigaan.

Jos Tomin innostus jatkuu ja taidot kehittyvät, hän voi aloittaa kilpaurheiluvalmennuksessa neljän tai viiden vuoden kuluttua. Harjoituksia on kuusi kertaa viikossa: kolmena aamuna ja kolmena iltana. Tomin isän Jarno Rajamäen mielestä Vaasan Sport hoitaa junioritoimintaansa hienosti. Tomilla on selvästi hauskaa itse löytämänsä harrastuksen parissa.

— Luulin aluksi, että jääkiekko olisi kallis harrastus, mutta sekin myytti on murtunut.

Varusteita voi ostaa käytettyinä ja vuosimaksulla saa kolmet harjoitukset viikossa ja vielä sarjapelit päälle, Jarno sanoo. Maalivahti unelma-ammatissaan Tomi ja Mika syöttelevät jäällä kiekkoa toisil-
leen. Päivä on Tomille ikimuistoinen, kun hän saa yrittää maaleja Mikan nopeaksi tunnetun hanskakäden ohi.

Mistä liigapelaaja haaveilee? Missä hän on 10 vuoden kuluttua?

— Olen nyt unelma-ammatissani, mutta mahdanko pelata enää kymmenen vuoden kuluttua? Toivottavasti olen terve ja minulla olisi perhe, koira ja kivitalo, Mika hymyilee.

Teksti: Anne Kytölä
Kuva: Mikko Lehtimäki

Jaa sivu