Toisinaan kuulemme kysymyksen, miksi sähköntuottaja ei myy sähköä suoraan asiakkailleen. Tässä artikkelissa avaamme taustoja sille, miten yksittäinen tuottaja muodostaa tärkeän osan sähkömarkkinaa, ja miksi laajemmalla sähkömarkkinalla monella tapaa on kuluttajaakin suojaava vaikutus. Asiaan liittyy vahva toimitusvarmuusnäkökulma ja kuluttajansuojanäkökulma, mutta myös bisnesnäkökulma.

Haastattelimme artikkelia varten Vaasan Sähkön toimitusjohtaja Stefan Damlinia.

1. Miksi sähköntuotanto myydään sähköpörssiin, eikä suoraan kuluttajalle?

– Suomen sähköpörssihinta antaa aina oikean hintasignaalin joka tunnille ja varmistaa tuotantoportfolion oikean katteen tulevaisuuteen markkinahinnan ja tuotannon jousto-ominaisuuksien mukaisesti.

Kun tuotettu sähkö myydään pörssiin, on mahdollista suojata tuotannon tulosta. Se tarkoittaa, että tuotannolle voidaan etukäteen varmistaa tietty hinta.

– Näin voimme myös yhtiönä ennakoida tulostavoitteiden ja omistajien tulosvaatimusten toteutumista pidemmällä aikavälillä, avaa Damlin asiaa liiketoiminnan näkökulmasta.

Se, että tuotettu sähkö myydään pörssiin, varmistaa toisaalta myös sähkön riittävyyden ja oikean tukkumarkkinahinnan kansallisella tasolla.

– Tukkumarkkinahinta toimii finanssituotteiden (suojaukset) hinnoittelun pohjana. Suojauksia käytetään kuluttajatuotteiden hinnoittelussa, minkä myötä kuluttajille tulee aina markkinapohjainen hinta.

Nykyaikaisen sähkömarkkinan peruspilari on niin sanottu marginaalihinnoittelu, jolla varmistetaan, että sähköä aina tuotetaan ensisijaisesti halvimmilla tuotantovaihtoehdoilla.

– Nykyaikaisessa sähkömarkkinassa myös kulutusta säädetään halvan sähkön perässä. Dynaamiset sähkösopimukset, kuten esimerkiksi pörssisähköön pohjautuvat sopimustyypit, ohjaavat kulutusta halvoille tunneille siinä määrin kuin on mahdollista.

– Tuotannon tulos ei siten vaihtele sen mukaan, paljonko asiakkaita on asiakasportfoliossa ja minkä tyyppisiä sopimuksia asiakkaat haluavat tehdä kulloistenkin tarpeidensa mukaisesti, Damlin jatkaa.

2. Miksi sähköä tuottava yhtiö hankkii asiakkaidensa sähkön pörssistä?

– Tällä varmistetaan, että asiakkaat saavat mahdollisemman halvan sähkösopimuksen, kiteyttää Damlin.

– Tähän ohjaa myös se, että edullisimmat tuotantomenetelmät ohjataan sähkömarkkinassa hyödynnettäviksi ensin.

– Meille yhtiönä tämä tarkoittaa myös, että voimme kansallisella tasolla kilpailla myös muiden sähkömyyjien kanssa, mikä on välttämätöntä avoimessa markkinassa.

Toisena asiana kuvaan astuu vahvasti myös aikaisemmin mainittu toimitusvarmuusnäkökulma.

– Sähkön riittävyys joka tunnille (ja jatkossa varttitunnille), ja sen oikeahintaisuus markkinassa voidaan taata tällä tavalla. Se korostuu silloin, kun tuotannossa syntyy vikatilanteita, kertoo Stefan Damlin.

Asiakkaiden kulutus pitää ennustaa. Vasta jälkikäteen on tiedossa, miten asiakkaat kuluttivat sähköä.

– Tiedämme todellisen kulutuksen vasta kulutushetken jälkeen, kun verkkoyhtiöt ovat siirtäneet kulutustiedot valtakunnalliseen tiedonsiirtopalveluun.

– Ajoittain joudumme ostamaan pörssistä jälkikäteen myös lisää sähköä, tai myymään kuluttamatta jäänyttä jo ostettua sähköä. Siksi pörssikauppa ja jälkimarkkina jokaiselle tunnille toimivat paljon tehokkaammin, sillä taustalla on laaja markkina, eikä siis pelkästään yksittäiset omat tuotantolaitokset ja niiden säätäminen.

– Laitokset eivät aina käy, ne käyvät osateholla tai niiden tuotanto ei riitä joka tilanteessa, Damlin avaa problematiikkaa.

Asiakkaiden kulutusvolyymit vaihtelevat paljon vuodenaikojen ja sääolosuhteiden mukaan, ja vaihtelu on usein merkittävää verrattuna oman tuotannon vaihteluun. Sähkönmyynnin asiakkaiden kulutus ja omien laitosten tuotanto eivät näin ollen vastaa toisiaan.

– Oman tuotannon myynti suoraan asiakkaille johtaisi siihen, että syntyisi tilanteita, joissa pitäisi valita keille asiakkaille myymme tuotantoamme, kuvailee Damlin ja jatkaa;

– Myisimmekö sähköä asiakkaille, joilla on pörssisähkösopimus, kiinteähintainen määräaikainen sopimus tai kenties yritysasiakkaille. Oman tuotannon sähkö ei aina riitä kaikille asiakkaille

Sähkömarkkinalain mukaan kuluttajaa sitoo enimmillään kahden vuoden mittainen sopimus. Pidempiä sopimuksia voi tehdä, mutta kuluttaja saa siitä huolimatta irtisanoa sopimuksen kahden vuoden jälkeen.

Yrityksille sen sijaan voi tehdä pidempiä sopimuksia. Sähköntuottajan riskien hallinnan näkökulmasta se johtaisi siihen, että suurin osa tuotannosta ohjautuisikin todennäköisesti yrityksille, koska silloin saisi tuotannolle ennakoitavaa suojaa pidemmäksi aikaa.

– Tämä ei olisi kuluttajien edun mukaista, muistuttaa Damlin.

– Kyseinen näkökulma on erityisen tärkeä lähitulevaisuudessa, kun on odotettavissa, että syntyy yrityspuolella paljon uutta pitkäaikaista kulutusta, jolle yritykset haluavat kiinnittää hintansa, esimerkkinä datakeskukset.

– Se, että kuluttajille hankitaan kulutusta vastaava sähkö pörssistä ja suojataan hintariskit kyseiselle aikavälille kunkin sopimustyypin ominaisuuksien mukaisesti (kvartaalihinta, määräaikainen sopimus, pörssisähkösopimus), toimii kuluttajien kannalta kaikista kustannustehokkaimmin, sillä pohjalla on kansallinen tuotantoportfolio sekä maidenväliset siirtoyhteydet turvana hinnoittelussa.

Jos taas asiakkaille myytäisiin suoraan omaa tuotantoa, olisi asiakkaiden hinta riippuvainen siitä, minkälainen ja kuinka laaja tuotantoportfolio tuottajalla on sekä kuinka toimitusvarma ja joustava se on.

– Koko tuotantoa ei kuitenkaan voisi myydä, koska silloin osa asiakkaista jäisi ilman sähköä vikatilanteissa.

– Tämä olisi kilpailullisesti kestämätön tilanne, Damlin jatkaa muistuttaen, että markkinassa on monia toimijoita, jotka myyvät markkinaehtoista sähköä asiakkaille ilman omaa tuotantoa. Hinnoittelun pohjana toimii näissä tilanteissa koko maan laajuinen tuotantoportfolio.

Samoin sähkösopimusten kilpailukyky vaihtelisi vuodenajasta ja tuotantoportfolion ominaisuuksista riippuen sähkönmyyjien välillä, mikä voisi johtaa suureen asiakasvaihtuvuuteen ja lisäkustannuksiin. Samalla kilpailukykyinen hinnoittelu hankaloituisi.

– Kuvitellaan tilanne, jossa kuluttajalle myytäisiin sähköt tietystä tuotantolaitoksesta tai portfoliosta, jossa on määrättyjä tuotantolaitoksia kuluttajan tarpeisiin, maalailee Damlin.

– Se vaatisi, että myös kuluttaja sitoutuisi tuotantolaitoksen tuottovaatimuksiin. Samalla se rajoittaisi selkeästi kuluttajan vapautta vaihtaa sopimusta tai sähkönmyyjää.

– Asiakkaana joutuisi myös joustamaan kulutuksessa perustuen kyseisen tuotantolaitoksen kykyihin, eikä koko energiajärjestelmän kykyihin. Toistaiseksi voimassa oleva sopimus ei sopisi tällaiseen tilanteeseen.

3. Miksi yksittäinen sähköntuottaja-myyjä, jolla on laaja ja tehokas tuotantoportfolio, ei voisi myydä tuottamansa sähkön suoraan kuluttajille ohi markkinan ja edullisesti?

– Energiajärjestelmässä on kansallisesti aina tietty määrä tehoa jokaiselle tunnille, Damlin avaa asian lähtökohtia.

– Jos osa kuluttajista ostaa yksittäiseltä tuottajalta sähköä edullisempaan hintaan ja suoraan, ohi markkinan, johtaa se siihen, että muut kuluttajat Suomessa joutuvat maksamaan samasta tehosta enemmän. Tämä johtuu siitä, että energiajärjestelmän tehotilanne on niin sanottua nollasummapeliä.

Ilmiö näkyy Suomessa joiltain osin esimerkiksi tilanteissa, joissa tuottaja ja asiakas sopivat niin sanotun PPA-sopimuksen (pitkäaikainen sähkönhankintasopimus). Tällaisessa yritysasiakas ostaa tietyn tuotantolaitoksen tuotannon erikseen sovittuun hintaan ja sovituksi ajaksi. Näissä tilanteissa asiasta sovitaan hyvin yksityiskohtaisesti, ja myös asiakas kantaa pidemmältä aikaa laajemman, markkinaehtoisen riskin.

– Sopimus syntyy, kun asiakkaan ja yksittäisen tuotantolaitoksen taloudelliset intressit kohtaavat, avaa Damlin tilannetta.

– On kuluttajien edun mukaista, että mahdollisimman paljon tuotantoa ohjautuu markkinoille, ja että tuotanto hinnoitellaan markkinaehtoisesti. Silloin erilaisten sähkösopimusten hinnoittelun pohjana on laaja ja toimiva markkina.

Eikö sitten kuluttajien kanssa voisi sopia tietyn tehon myynnistä pidemmäksi aikaa omasta tuotantolaitoksesta, ja hinnoittelussa vain varmistaa tietty tuottomarginaali?

Damlin viittaa ylempänä todettuihin asianhaaroihin: kuluttajien kulutus ei ole vakioitu, eikä kuluttajat joudu sitoutumaan yli kahdeksi vuodeksi, vaikka määräaikaisen sopimuksen tekisivätkin. Myös investoinnit tuotantolaitoksiin olisivat huomattavasti riskialttiimpia, jos niitä pitäisi tehdä perustuen oman, vaihtelevan asiakaskunnan kulutukseen.

– Investoinnit tuotantolaitoksiin ovat suuria ja pitkäaikaisia. Jotta niiden kannattavuutta olisi mahdollista arvioida, pitää se tehdä markkinaa vasten, Damlin toteaa.

Yrityspuolella taas tällaiset pitkäaikaiset sähkönhankintasopimukset ovat tavallisempia. Esimerkiksi sähkön suurkuluttajat, kuten datakeskukset, voivat niillä varmistaa sähkön hinnan vuosiksi ja sillä hallita omia riskejään.

4. Miten kuluttajansuoja on huomioitu sähkösopimuksissa esimerkiksi hintakriisitilanteissa?

Tärkeä osa kuluttajansuojaa on varmistettu sillä, että toistaiseksi voimassa olevan sähkösopimuksen voi helposti vaihtaa.

– Vähittäismarkkinassa vallitsee aina kilpailutilanne, ja toistaiseksi voimassa olevissa sopimuksissa irtisanomisaika on 14 päivää, jolloin kuluttaja voi vaivattomasti vaihtaa sopimusta, jos ei ole sopimukseensa tyytyväinen.

– Koska hinnanmuutoksesta aina ilmoitetaan kuukautta etukäteen, jää kuluttajalle aikaa vaihtaa sopimusta ennen kuin uusi hinta astuu voimaan, muistuttaa Damlin.

Myös se, että sähkönmyynti on niin vahvasti kilpailtu ala, tarjoaa kuluttajalle suojaa.

– Jatkuva hintakilpailu vähittäismarkkinassa huolehtii siitä, että vähittäismyyjät eivät voi tarjota tuotteitaan ylihintaan, sillä silloin on suuri riski, että asiakkaat vaihtavat myyjää. Tämä on kuluttajien etu, toteaa Stefan Damlin.

Alan yleiset sähkönmyyntiehdot tuovat myös suojaa kuluttajille. Ehdot on laadittu yhdessä Energiateollisuus ry:n, kuluttajaviranomaisen ja Energiaviraston kanssa. Sähkömarkkinalaki ja Kuluttajansuojalaki muodostavat ehdoille perustan, ja joissain kohdin ehdot ovat vielä näitäkin tiukemmat.

– Se, että sähkönmyyjät sitoutuvat samoihin ehtoihin mahdollistaa tehokkaan kilpailun, mikä taas turvaa asiakkaiden asemaa ja samalla varmistaa sen, että yksittäisen sähkönmyyjän sopimusehdot eivät ole kohtuuttomia.

5. Miksi toistaiseksi voimassa oleviin sopimuksiin ei voi sähkömarkkinalain mukaan laittaa prosentuaalista hinnanmuutoskattoa?

Sähkönmyyntiin ei sovelleta esimerkiksi prosentuaalista hinnanmuutoskattoa, ja se on asia, joka välillä aiheuttaa hämmennystä. Onhan sellainen esimerkiksi sähkönsiirrossa – miksi sellainen ei voisi olla yhtä hyvin sähkön myynnissä? Pyysimme Vaasan Sähkön toimitusjohtaja Stefan Damlinilta apuja tämän asian järkeilyyn.

– Tällainen, esimerkiksi juurikin prosentuaalinen hinnanmuutosraja johtaisi siihen, että vähittäismyyjällä syntyisi yksi uusi riski huomioitavaksi hinnoittelussa.

Damlinin mukaan se nostaisi sähkösopimusten hintaa koko markkinassa.

– Jos ei sähkönmyyjillä olisikaan mahdollisuutta tarpeen tullen nostaa hintaa niin paljon, että tuote olisi kannattava – esimerkiksi kriisitilanteessa – johtaisi se siihen, että hinnan pitäisi olla jatkuvasti korkeammalla kuin muuten olisi tarpeen. Vaihtoehtoisesti tilanne voisi tuottaa merkittäviäkin tappioita.

– Riskinä olisi, että sopimus kääntyy jossain kohtaa tappiolliseksi, jos markkina muuttuu nopeasti.

– Kuluttajat maksaisivat siis jatkuvasti ylihintaa siitä syystä, että mahdollinen kriisi voisi olla tulossa, vaikkakin sen todennäköisyys olisi pieni.

– Tämä tilanne ei ole kuluttajan, kilpailutilanteen, eikä kansantalouden edun mukaista.

Damlin haluaa myös muistuttaa, miten sähkömarkkina reagoi esimerkiksi energiakriisin aikana.

– Poikkeustilanteet ovat oletettavasti kestoltaan lyhyitä ja markkina reagoi niihin lähes aina lisäämällä tuotantoa, mikä puolestaan painaa markkinahintaa alas. Näin tapahtui esimerkiksi, kun Venäjän sähköntuonti loppui ja Ukrainan kriisi nostatti hintoja hetkellisesti hyvin korkealle.

– Kilpailutilanne vähittäismyyjien välillä piti kuitenkin hinnat tilanteeseen nähden kohtuullisina. Alle kuudessa kuukaudessa kriisin syntymisestä hinnat normalisoituvat.

– Kyseessä oli ensimmäinen tällainen poikkeustilanne yli 30 vuoteen.

Sähkömarkkinan mekanismeissa näkyy näin ollen monia näkökulmia, jotka ovat myös kuluttajien kannalta tärkeitä ja tarjoavat suojaa, valinnanvaraa ja toimitusvarmuutta. Samalla on tärkeää ymmärtää, että sähköntuotannon ja -myynnin pitää loppupeleissä olla kannattavaa.

Jos kuluttajana haluaa kiinteän hinnan ilman yllätyksiä, kannattaa valita kiinteähintainen määräaikainen sopimus. Tällöin hinta pysyy muuttumattomana sopimuskauden ajan ja sähkönmyyjä kantaa hintariskin sopimuksen voimassaolon ajan.