Tapasimme joukon iloisia haukiputaalaisia veneilijöitä, joiden kanssa vaihdoimme ajatuksia muun muassa veneilystä ja ystävyydestä.
Seppo: Veneily on minulle elämäntapa, joka on tullut geeneissä. Isäni työskenteli merellä puutavaran hinaustöissä, rakensi itse veneitä ja oli aktiivinen merenkävijä. Hänen Tupu-veneensä oli Oulun tienoon vesillä monille tuttu. Isoisäni oli kalastaja, ja lapsenikin viihtyvät merellä.
Jari: Minä löysin lajin 1990-luvun alkupuolella. Ostin ensimmäisen, Ulrika-nimisen veneeni Sepolta. Sillä purjehdimme perheeni kanssa kymmenkunta vuotta. Enää minulla ei ole matkavenettä, mutta olen yksi kevyemmän ja vauhdikkaamman kilpapurren omistajista. Liikun myös työn puolesta vesillä Oulun yliopiston tutkimusteknikkona. Otamme muun muassa näytteitä ja suoritamme mittauksia Perämerellä.
Timo: Olen purjeveneillyt 12 vuotta, sitä ennen moottoriveneilin jonkin verran Haukiputaan ja Iin edustalla. Sepon kanssa tunnemme jo kouluajoilta, Jariin tutustuin liittyessäni Haukiputaan pursiseuraan purjehdusta aloitellessani. Jari oli silloin seuran puheenjohtaja, nykyään se olen minä. Kain olen tuntenut jo noin 30 vuotta. Veneilemme myös vaimoni kanssa.
Jari: Kesä kuluu meillä kaikilla veneillen, sekä yhdessä että erikseen. Pidämme yhteyttä myös veneilykauden ulkopuolella saunomalla yhdessä tai vähintään puhelimitse. Saunan lauteilla tulee veneilyn lisäksi juteltua sekä toistemme että yhteisten vanhojen ystävien kuulumisista, mutta myös politiikasta ja vaikkapa vihreästä siirtymästä.
Seppo: Tämä on hyvä porukka, joka viihtyy keskenään ja luottaa toisiinsa. Kun purjehdimme, lähtökohtaisesti kaikki pääsevät tekemään kaikkea, vaikka avainrooleja on myös jaettu jokaisen vahvuuksien mukaan.
Kaveriporukan on tarkoitus purjehtia Sepon Vivian-veneellä juhannuksen kieppeillä Ruotsin Höga Kustenille. Veneilyharrastuksen lisäksi ystävykset tykkäävät muun muassa hyvästä ruoasta ja saunomisesta.
Timo: Kauden alussa autamme toisiamme veneiden vesillelaskussa. Purjeveneiden mastojen nostamiseen tarvitaan useampi käsipari, joten tarjoamme apua toisillemme. Haukiputaan pursiseuralla on oma maja Iin Röytän saaressa, joka sijaitsee neljän viiden kilometrin päässä rannasta. Siellä on hauska kokoontua tällä tai isommalla porukalla.
Jari: Talvella, kun saarelle pääsee hiihtäen tai moottorikelkalla, hoidamme sitä talkoohengessä. Olemme pursiseuran porukan kanssa muun muassa käyneet raivaamassa saarella sijaitsevan vanhan, merenpinnan yläpuolella olevan aallonmurtajan väleissä kasvavat puut, etteivät ne riko sitä kasvaessaan. Haluamme säilyttää aallonmurtajan nähtävyytenä. Urakkaan osallistui ihmisiä myös seuran ulkopuolelta, koska he tiesivät, että talkoissamme on aina hyvä henki ja hauskaa.
Timo: Juhannuksen kieppeillä olemme lähdössä meidän neljän haukiputaalaisen sekä Kemin suunnalta tulevan Sepon ja Kain ystävän Tapion kanssa purjehdukselle Ruotsin Höga Kustenille. Purjehdus on noin 300 merimailin mittainen ja kestää säästä riippuen putkeen noin kaksi, kolme vuorokautta. Se vaatii etukäteen kunnon suunnittelua.
Seppo: Idea matkasta syntyi pari vuotta sitten. Meidän piti vaimoni kanssa veneillä tyttäremme mukaan nimetyllä Vivianilla, Comfortina 32 -mallin purjeveneellä ihailemaan Höga Kustenin kaunista luontoa, mutta pandemia esti sen. Nyt tarkoitus on ottaa revanssi. Ensin purjehdimme porukalla Ruotsin puolelle, sitten miehistö jää sinne, ja vaimoni tulee tilalle paluumatkalle.
Jari: Aiomme navigoida vanhaan malliin muun muassa laskemalla itse välimatkoja. Olen valtion leivissä tottunut siihen, että tekniikka hoitaa nämä hommat, mutta nyt aiomme verestää merenkulkutaitojamme. Aiomme myös kokata matkalla herkullista ruokaa, esimerkiksi kalaa.
Seppo: Hyvä kaveruus lähtee yhteisestä tekemisestä, kuten tämän reissun suunnittelusta ja toteutuksesta. Purjehduksessa tosin varmaa on vain se, että suunnitelmat muuttuvat. Sää voi esimerkiksi vaihtaa lopullisen kohteemme. Mutta mikään ei ole meille pakollista: reissun aikana toimitaan niin, että kaikilla olisi kohtuullisen mukavaa.
Timo: Purjeveneilyssä parasta on nauttia varsinaisesta matkanteosta, sen kummempaa päämäärää ei välttämättä tarvita. Merellä turhanpäiväiset murheet ja arjen huolet unohtuvat.
Jari: Kun purjeveneellä pääsee laiturista irti, on jo perillä. Se on rauhallinen matkantekotapa, eikä tähtäimessä ole etappia. Luonto, sen äänet ja ympäristö ovat minulle purjeveneilyssä se juttu.
Seppo: Veneilyssä parasta ovat vapaus ja vapauden tunne. Vaikken ole koskaan purjehtinut Atlantin yli, jo tieto mahdollisuudesta siihen tuntuu hyvältä. Purjeveneilyssä voi myös yhdistää harrastuksen siihen, että koti kulkee mukana. Kannen alla sijaitsee minun ja vaimoni kesäkoti, kannella voivat olla purjehtimassa niin lapsenlapset kuin ystävätkin.
Veneilyporukka
- Kuusikymppiset haukiputaalaiset veneilijät Timo Kaarre, Seppo Kaikkonen, Kai Tirkkonen, Jari Ylönen ja Keminmaan vahvistus Tapio Rantamartti ovat lähdössä juhannuksen aikoihin purjeveneellä Ruotsin Höga Kustenille eli Korkearannikolle.
- Suurin osa porukasta kuuluu aktiivijäsenenä Haukiputaan pursiseuraan, jossa on jäseniä yhteensä noin 130. Osa kuuluu samaan aikaan muihinkin purjehdusseuroihin.
- Ystäväporukka pitää yhteyttä myös veneilykauden ulkopuolella.
Teksti: Rosanna Marila
Kuvat: Kai Tirkkonen
