”Olin kaksivuotias, kun muutimme Vaasan keskustasta Vaskiluodon satamaan. Istuin tenavana tuntikausia rantakivillä katsomassa laivoja. Lapsuudessani satamassa sai pyöriä vapaasti. Leikimme siellä kavereiden kanssa ja seurasimme, kun laivoja lastattiin ja purettiin.
Pienoismallien rakentamisesta innostuin, kun löysin isän tekemän laivan yläkaapin perukoilta. Olin 7- tai 8-vuotias. Isä teki minulle ensimmäiset kaksi laivaa, mutta sitten rupesin rakentelemaan niitä itse.
Laivoja tuli liukuhihnalta, kun pääsin alkuun. Säästin viikkorahoja ja kannoin ne legendaariseen Pallo-Palo-kauppaan Vaasan torin laidalla. Se oli pienoismallien rakentajan taivas.
Piirustukset ja tarvikkeet netistä
Olen yliperämiehenä Turusta Tukholmaan seilaavalla Baltic Princessillä. Normaalisti olen viikon merillä ja viikon kotona. Kotiviikolla juoksen usein aamupäivät hoitamassa asioita, laivojen pariin uppoudun iltaisin.
Kun on rakentanut yhden laivan, pitää hetken päästä ruveta rakentamaan toista. Muuten tulee sellainen olo, että mitähän nyt tekisi.
Rakennan pienoismalleja työhuoneessani kotona. Joskus otan harrastuksen mukaan töihin ja maalailen laivoja työvuoron jälkeen hytissäni, kirjoituspöydän ääressä. Laivojen rakentaminen antaa elämääni sisältöä talvella, kun elämä muuten vähän seisahtuu. Muina vuodenaikoina on paljon muuta tekemistä.
Aloitan pienoismallin rakentamisen sillä, että etsin laivan piirustukset netistä. Tilaan netistä myös melkein kaikki laivojen rakentamisessa tarvittavat tarvikkeet. Pari vuotta sitten löysin netin kautta saksalaisen kaverin, joka tekee minulle dekaalit, laivojen nimikyltit.
Skaalaan ensin laivan piirustukset pienempään kokoon. Leikkaan osat balsapuusta ja muovista piirustusten mukaan. Rakentaminen alkaa rungosta. Kun rungon muoto on valmis, alan tehdä kansirakenteita. Laiva valmistuu kerros kerrokselta. Maalaaminen on ehkä mukavin työvaihe, koska silloin tietää, että kohta on valmista.
Pienoismallien rakentajalta vaaditaan kärsivällisyyttä. Pitää jaksaa istua näpräämässä. Esimerkiksi White Rose -alusta tein tiiviisti pari viikkoa.
Minulla ei olisi kärsivällisyyttä rakentaa yli metrin korkuisia pienoismalleja, koska niissä on niin paljon pieniä yksityiskohtia.
Nostan kyllä hattua heille, jotka jaksavat touhuta yhden laivan parissa vuosikausia.
Harrastus vaatii vakaat kädet. Varsinkin maalaaminen on aika pikkutarkkaa hommaa. Huomaan usein pidättäväni hengitystä, kun varon, etten lipsauttaisi pensseliä. Pienoismallien rakentaminen on nykyään hankalampaa kuin nuorena. Ennen pystyin rakentelemaan laivoja aika vähässä valossa. Nyt tarvitsen lukulasit, hyvän työvalon ja suurennuslasin.
En ole koskaan pitänyt kirjaa siitä, montako pienoismallia olen rakentanut. Mutta lentokoneita, joita olen myös rakentanut, minulla on yli sata. Laivoja on vielä paljon enemmän. Tilanpuute tulee vastaan aika äkkiä tässä harrastuksessa. Osa töistäni onkin Vaasan merimuseossa ja Vaasan auto- ja moottorimuseossa. Seuraavaksi haluaisin rakentaa ehkä Silja Europan, jolla olin töissä 17 vuotta. Ja rakennan varmaan myös nykyisen työpaikkani, Baltic Princessin.
Olen saanut harrastukseni ansiosta paljon tuttavia ulkomailta. Seuraan Facebookissa monia ryhmiä, joissa on samanhenkisiä ihmisiä. Vaihdamme ajatuksia ja vinkkejä ja lataamme sivuille kuvia rakentamistamme laivoista. Keskusteluista huomaa aika pian, kuka on tehnyt laivassa töitä kannen päällä ja kuka kannen alla. Niillä, jotka ovat olleet konehuoneessa, ei usein ole mitään muistikuvaa siitä, minkä väriset laivan kannet olivat.”
Teksti: Anne Kytölä
Kuvat: Mikko Lehtimäki
