Uudenlaista naapuruutta

Yhteisöllisyys on asumisen kuumin trendi. Se tuo tähän päivään ikiaikaiset, kyläyhteisömäiset perinteet: lähimmäisistä huolehtimisen, yhdessä tekemisen ja asioiden jakamisen. Selvitimme, mitä moderni yhteisöllisyys tarkoittaa.

Puheensorina täyttää kerrostalon alakerrassa sijaitsevan asukastilan, jonka isolle pöydälle on katettu salaatit, patongit, munakkaat ja pullat. Nelisenkymmentä naapuria, toiset aamutohveleissaan, toiset tälläytyneempinä, kerää brunssiannoksia lautasilleen. Aikuiset maksavat ruoastaan neljä euroa, lapset kauhovat nakkeja ja lihapullia ilmaiseksi.

Näin monta naapuria samassa huoneessa lauantaiaamuna ei ole tavallisen taloyhtiön meininkiä, mutta tämä on sitä yhteisöllisyyttä, jota Helsingin Jätkäsaaren Sukupolvienkorttelissa tavoitellaan.

Korttelissa asuvan Jonna Alavan poika Mitja Ohtonen, 3, hyörii lasten leikkinurkkauksessa eikä malta pysähtyä edes haukkaamaan pullaa. Pieni leikkiteltta keikahtaa vauhdissa kumoon.

Yhteisöllistä asumista. Kuva: Heli Blåfield
Kuvassa Jonna Alava, taustalla Matti ja Mitja Ohtonen.

 

”Täällä asukastilassa on joskus iltaisin korttelin lapsia. Kun Mitjan energiatasot nousevat kotona liian ylös, on hyvä tulla tänne.”

Perhe muutti Jätkäsaareen viime vuoden maaliskuussa. He ovat osallistuneet kerran kuussa pidetyille brunsseille ja käyneet asukastiloissa Mannerheimin Lastensuojeluliiton kerhossa.
Yhteisöllisyys kiinnostaa etenkin pienen lapsen vuoksi.

”Meillä ei ole täällä hirveästi turvaverkkoja, kun isovanhemmat asuvat pohjoisessa”, Alava sanoo. Kotikorttelin sosiaalisuus tuntuu mukavalta.

”Täällä naapurit kommunikoivat keskenään ja tutustuvat toisiinsa, mikä on erilaista verrattuna entisiin kerrostalokokemuksiin.”

Bänditreenejä ja elokuvailtoja

Sukupolvienkorttelin nimi tulee ajatuksesta yhdistää eri-ikäiset ihmiset ja eri elämänpiirit. Noin 400 asukkaan kortteli koostuu kolmesta talosta, joista yhdessä on opiskelija-asuntoja, toisessa Asuntosäätiön hitas-asuntoja ja kolmannessa Setlementtiasuntojen vuokra- ja asumisoikeusasuntoja. Vuonna 2010 alkaneessa kehitystyössä ovat olleet mukana yritysjoukon lisäksi Aalto-yliopisto, Tekes, Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus ARA, ympäristöministeriö ja Helsingin kaupunki. Ensimmäinen taloista valmistui vuonna 2015, viimeinen reilu vuosi sitten.

Kortteli on suunniteltu asukkaiden toiveita kuunnellen.

Kolmen talon yhteistiloista saatiin isoja ja monipuolisia. Stagella eli pienellä katsomolla varustetussa esiintymistilassa on pidetty muun muassa dokumenttielokuvailta. Bändihuoneessa on tarjolla ohjattua soittoharjoittelua kerran viikossa: aika näyttää, syntyykö kortteliin asukkaiden bändejä. Tekeillä on verstas pieniä puutöitä varten. Kuntosalille on tarkoitus  saada personal trainer opastamaan treenaajia.

Perinteisissäkin taloyhtiöissä asuu kirjo eriikäisiä ihmisiä, on pihatalkoita ja tutustutaan.

Jätkäsaaren naapuruudessa erityistä on se, että yhteisöllisyys oli suunnittelun lähtökohta. Tilat on mietitty ihmisten kohtaamista varten.

Erityistä on myös se, että Sukupolvienkorttelissa yhteisöllisyyttä koordinoi korttelivalmentaja, joka ideoi ja järjestelee toimintaa asukkaille. Urbaanissa kyläyhteisössäkin saa silti viihtyä omissa oloissaan. Vähiten yhteisissä tiloissa näkee opiskelijoita, joilla elämä suuntautuu paljon kotitalon ulkopuolelle ja asumiskuviot voivat vaihtua tiuhaan.

Pelisääntöjäkin tarvitaan

“Yhteisöllisyys vaatii jonkin verran rakenteita”, sanoo Anna Rundgren, joka nauttii brunssista puolisonsa ja kahden poikansa kanssa. Pitää olla pelisäännöt sille, miten yhteisissä tiloissa toimitaan ja kuinka usein niitä voi varata omiin tarkoituksiinsa, kuten perhejuhliin. Rundgrenit ovat pitäneet lastenjuhlat asukastiloissa. Pojat innostuivat myös joulun alla järjestetyistä pikkujouluista ja kinkkubingosta. Perheelle sosiaalinen naapurusto on tuttu asia, sillä edellinen koti oli lämminhenkisessä taloyhtiössä, jonka sisäpiha oli ahkerassa käytössä.

Yhteisöllistä asumista. Kuva: Heli Blåfield
Yhteisöllisyys on antoisaa mutta myös haastava laji, kuten moni brunssilla herkutteleva asukas toteaa. Sen huomasi jo brunssin valmisteluissa: toiset tekevät rennolla kädellä, toisilla on tiukemmat näkemykset siitä, miten annostellaan, katetaan ja tarjoillaan.

 

Sukupolvienkorttelin naapurukset miettivät  jo innostuneesti tulevaa. Seuraavien brunssien teemoiksi sovittiin vegaaniruoka ja New York.

Teksti: Terhi Hautamäki
Kuvat: Heli Blåfield

Yhteisöllinen asuminen. Kuvassa korttelivalmentaja Miia Karppinen. Kuva: Heli Blåfield

Korttelivalmentaja rakentaa yhteisöllisyyttä

Uudenlainen naapuruus luo uusia ammatteja. Miia Karppinen on innoissaan työstään,
jossa hän rakentaa yhteisöllisyyttä kokonaiseen kortteliin yhdessä sen asukkaiden kanssa.

Lue lisää yhteisöllisestä asumisesta ja Miian työstä Nette-lehdestä.

Jaa sivu