Heidi Korva penkoo vaaterekkiä Vaatepuu-lainaamon tiloissa Helsingin Kruununhaassa. Taas olisi niin paljon kaikkea ihanaa. Hymy leviää kasvoille.
”Se on jännä, että kun tulee kassi kädessä pois lainaamosta, on sama fiilis kuin olisi löytänyt vaatekaupasta jotain mahtavaa”, hän sanoo.
Korva on ollut vaatelainaamojen jäsen jo muutaman vuoden ajan, ensin Helsingin Kalliossa toimivan Vaaterekin ja nyt Vaatepuu-ketjun. Vuonna 2013 perustetulla lainaamoketjulla on toimipisteitä useissa kaupungeissa ja noin 3 000 vaatteen valikoima. Korva maksaa jäsenmaksua ja saa hakea lainaan vaatteen tai pari viikoksi tai kahdeksi kerrallaan.
Ajatus on monelle radikaali: ettäkö kulkisin lainavaatteissa, ja vielä ihan arkena?
Viestintäyrittäjänä työskentelevä Korva on vaatteiden lainaamisesta innostunut. Usein ennen lainaamoon menoa hän miettii, mitä on kalenterissa seuraavalla viikolla.
”Jos menen kouluttamaan lavalle yleisön eteen, otan tietyntyyppisen työvaatteen. Jos taas teen töitä kotona, voin ottaa collegen ja legginsit.”
Eettisyys kärjessä
Heidi Korvalle eettiset vaatevalinnat ovat sydämen asia. Hän on perustanut Vaatevallankumous-kampanjan, jossa ihmisiä herätellään globaalin vaatetuotannon ongelmiin. Suomen kampanja toimii osana kansainvälistä Fashion Revolution -liikettä, joka sai alkunsa bangladeshilaisen Rana Plazan vaatetehtaan tuhoisan onnettomuuden ensimmäisestä vuosipäivästä vuonna 2014. Onnettomuudesta tuli symboli vaateteollisuuden epäkohdille.
”Kaikki vaatteemme kulkevat tosi monen ihmisen käsien läpi ennen kuin ne ovat yllämme. Toivottavasti ihmiset alkaisivat arvostaa sitä ja miettisivät, että vaatteen halpuus ei ole se pointti.”
”Pitäisi pystyä varmistamaan, että ihmisoikeudet toteutuvat, työstä saa palkkaa eikä kenenkään tarvitse tehdä duunia henkensä edestä.”
Kiertotaloutta vaatekaapissa
Vaatelainaamo on vielä pientä bisnestä, mutta se on yksi hyvin konkreettinen ilmentymä modernista, tulevaisuudessa vain voimistuvasta kiertotalouden suuntauksesta. Vaatteiden omistamisen sijaan ne jaetaan. Ei osteta vaatteita omaksi vaan maksetaan pukeutumispalvelusta.
Jo ennen kuin Korva kiinnostui vaatetuotannon eettisistä kysymyksistä, hän oli harkitseva shoppailija. Korva koetti ostaa vain tarpeeseen eikä seurannut muotia. Hän suosii monikäyttöisiä vaatteita ja on koonnut vuosien mittaan ajatonta, oman näköistään vaatekaappia.
”Eli hyvin mustaa ja harmaata”, hän naurahtaa.
Korva on erityisen mieltynyt kotimaisten suunnittelijoiden vaatteisiin ja on valmis maksamaan laadusta enemmän kuin pikamuodista. Hänellä on kaapissaan monia vaatteita, jotka ovat kestäneet 6–7 vuotta tai pidempään.
Oma tyyli pitää
Vaatteiden lainaaminen on vähentänyt Korvan omien ostosten tarvetta entisestään. Nykyisin hän ostaa omaksi pääasiassa kotivaatteita, aluspaitoja ja toppeja sekä urheiluvaatteita, joita himohiihtäjä ja polkujuoksun harrastaja tarvitsee paljon.
Vaatepuussa on tarjolla erihintaisia jäsenyyksiä lainaajan tarpeiden mukaan.
Korvan jäsenyys maksaa puolessa vuodessa 150 euroa. Sillä hän saa joka kerta vaikkapa puseron ja legginsit tai yhden arvokkaamman tuotteen, kuten mekon tai takin.
Korvan mielestä hinta on kohtuullinen, varsinkin kun sillä saa ylleen parempaa kuin ehkä itse tulisi ostaneeksi. Lainaamossa on tarjolla kotimaisten ja valikoitujen pohjoismaisten suunnittelijoiden aatteita. Niiden mekot ja puserot saattavat maksaa kaupassa noin 200–300 euroa.
”Minulle lainaaminen on varmasti tullut halvemmaksi kuin ostaminen. Toki ymmärrän, että jos on tottunut ostamaan vaatteita halvalla, 150 euroa puolessa vuodessa voi kuulostaa isolta sijoitukselta.”
Moni vaatelainaamon käyttäjä kertoo rohkaistuneensa leikittelemään pukeutumisella, kun vaatteeseen ei tarvitse sitoutua pitkäksi aikaa. Korva myöntää, että hän mieltyy usein tuttuun ja turvalliseen.
”Olisi kauhean kiva sanoa, että lainaaminen olisi vaikuttanut tyyliini, mutta ei se juuri ole. En ole hirveän kokeilunhaluinen, niin että ottaisin jotain tosi räväkkää. Tässä saa kuitenkin sitä iloa ja vaihtelua pukeutumiseen.”