Askelten taika

Upe Nykänen käy joka aamu ennen aamiaista ja työpäivää noin puolen tunnin kävelylenkillä. Kyseessä on ehdottomasti nautinto, ei velvollisuus.

”Aamukävelyllä on ihana, piristävä vaikutus. Asun Jyväskylässä luonnonläheisellä alueella. Välillä kävelen järvimaisemissa, välillä metsässä tai asuinalueilla. En kuitenkaan koe, että minun pitäisi nähdä lenkillä jotain erikoista. Kävely itsessään on niin kivaa.”

Nykänen aloitti kävelyharrastuksensa vuosituhannen vaihteessa, kun töissä oli ”aika tiivistä”. Ulkona rauhassa käveleminen toi kaivattua vastapainoa arkeen.

”Nykyään työpäiväni kuluvat verkkoviestinnän parissa ruudun äärellä. Siksi kaipaan vapaa-ajallani ulos kävelemään – ilman musiikkia tai podcastia. Haluan nauttia ulkoilusta kaikilla aisteilla. Ja onhan se turvallisempaakin, kun kuulee, mitä ympäristössä tapahtuu.”

Ei Nykänen tosin tuntisi oloansa turvattomaksi keskellä metsääkään. Ei, vaikka hän kävelee useimmiten yksin, etenkin useamman päivän kestävillä retkillä ja vaelluksilla.

”Olen kokenut ja ensiaputaitoinen retkeilijä. Pidän luontoa turvallisena paikkana liikkua. Nautin vapaudesta kulkea ja pysähtyä omaan tahtiin. Saan itse määritellä reitin, päivämatkan pituuden ja majapaikat.”

Kartta, evästä, ensiapuvarusteet, säähän sopivat
vaatteet ja yöpymiskamppeet – näillä pärjää
vaelluksella jo aika hyvin. Turhat tavarat kannattaa
jättää kotiin.

Retkillään Nykänen juo aina teetä. Sitä varten hän kantaa mukanaan pientä kaasukeitintä, jolla on näppärä valmistaa ruokaakin.
Suosikkieväisiin kuuluvat itse tehdyt karjalanpiirakat.

Kävellen Hangosta Nuorgamiin

Päivittäisten kävelylenkkien lisäksi Nykänen tekee joka vuosi usean pidemmän, monta päivää kestävän kävelyreissun. Kymmenen vuotta sitten hän viipyi kävelymatkallaan huikeat kaksi kuukautta.

”Sain silloin töistä vuorotteluvapaata, joten minun oli mahdollista toteuttaa iso unelmani: kävelin Englannin pisimmän, 1 014 kilometriä pitkän kansallisen vaellusreitin South West Coast Pathin päästä päähän. Se oli ihan huikea reissu. Siinä ehti todella nautiskella kävelystä ja rannikkoseudun kauneudesta.”

Reitit olivat mallikkaasti ylläpidettyjä ja merkittyjä. Tauko- ja majapaikkoja oli paljon.

”Vähintään kymmenen kilometrin välein löytyi jotain syömistäkin – ainakin kahvila-auto, jonka ikkunasta sai ostaa teetä ja skonsseja.”

Nykänen on toteuttanut kunnianhimoisia kävelyretkiä koti-Suomessakin. Vuosina 2018–2021 hän esimerkiksi käveli Suomen päästä päähän pätkissä.

”Jatkoin aina tismalleen siitä, mihin olin edellisellä kerralla lopettanut. Laskin, että matkani Hangosta Nuorgamiin vei kävelypäivinä noin kaksi kuukautta, mutta tekemällä matkan osissa pääsin näkemään Suomea kaikkina vuodenaikoina, ja kulutkin jakautuivat kätevästi monelle vuodelle.”

Päiväkohtaisia reittejä sekä lähtö- ja lopetuspaikkoja lukuun ottamatta Nykänen ei tehnyt tarkkoja matkasuunnitelmia. Hän halusi kävellä uusiin paikkoihin avoimin mielin.

”Kävellessä on aikaa katsella ja kokea asioita ihan toisella tavalla kuin vaikka autolla liikkuessa. Jos näkee jotain kiinnostavaa, voi vain pysähtyä. Välillä vastaan tuli kahvila, jota ei ollut karttasovelluksissa, tai museo, jonne pääsinkin vähän vahingossa pyhäpäivänä sisään.”

Upe Nykäsellä on ollut vaelluksillaan tylsää ehkä vain kerran:
nelostien varrella, kun viivasuora tie tuntui jatkuvan loputtomiin.

”Omasta päästä löytyy kuitenkin aina lopulta viihdykettä. Sillä kertaa keksin alkaa laskea, kuinka monta tienvarren kukkaa osaan nimetä.”

Kuntosalilta voimaa rinkan kantamiseen

Kolin Herajärven kierros, Pyhä-Häkin kansallispuiston metsäreitit, Salamajärven kansallispuiston reitistöt ja Peuran Polku, Itärajan retkeilyreitti… Nykänen on vaeltanut rinkkoineen ympäri Suomea.

”Ei ole pakko lähteä Lappiin, jos haluaa mennä vaeltamaan! Suomessa on kymmeniä huikeita kansallispuistoja, ja luontopolkuja löytyy varmaan jokaisesta kunnasta.”

Seuraavaksi Nykänen aikoo kävellä ainakin Rannikko-Pohjanmaan St Olav Ostrobothnia -reitiltä Uudenkaarlepyyn ja Vaasan välisen pätkän. Hän suunnittelee taittavansa matkan kahdeksassa päivässä.

”Tällä hetkellä näyttää siltä, että rinkkaan pitää pakata myös makuupussi ja teltta. Suomessa on harvinaista, että reitin varrella voisi joka yö yöpyä sisätiloissa.”

Nykänen ylläpitää lihaskuntoaan kuntosalitreenillä, jotta rinkan tai repun kantaminen kävelyretkillä kävisi kevyemmin. Matkan varrella hän ei jää harmittelemaan asioita.

”En heittäydy koskaan toivottomaksi. Jos toisessa jalassa on rakkoja, se sattuu vain joka toisella askelella. Ja jos vaelluskengän pohja lerpattaa irti, sen voi teipata kenkään kiinni, ja matka jatkuu taas.”