Turpaterapiaa Suonenjoella

Suonenjoella Tiina Lähteen kotitilalla on aitauksessa neljä pörheää islanninhevosta: Possu, Ripe, Einar ja Kirppu. Ne ovat Tiinan ja Heidi Kälkäjän työkavereita. Naavataipaleen työväkeen kuuluu myös kissoja, koiria, pupuja ja kainuunharmaslampaita.

Naiset perustivat yrityksensä vuonna 2019. Molemmille eläimet ovat elämäntapa, samoin molemmat ovat erityisihmisten kanssa työskennelleitä lähihoitajia. Silti vasta hevoset yhdistivät heidät ystäviksi, kun Kälkäjän hevonen tuli Lähteen tallille asumaan.

”Olimme jo pitkään puhuneet Heidin kanssa siitä, ettei alueella ole paikkoja, joihin voisi mennä tukea tarvitsevan kanssa turvallisesti ja helposti olemaan eläinten seurassa, joten perustimme sellaisen”, Lähde kertoo yrityksen alusta.

Naavataipaleen ideologiaan kuuluu luonto- ja eläinavusteinen Green Care -toiminta. Sen avulla haetaan fyysistä, henkistä ja sosiaalista hyvinvointia. Asiakkaina ovat eri-ikäiset kehitysvammaiset sekä erityislapset ja -nuoret. Talli viehättää myös muita hevosharrastajia, jotka viihtyvät paremmin pienellä kuin suurella tallilla.

Perustajien hoitajatausta on ollut tärkeä osa tallin menestyksessä. Asiakkaiden arjen tunteminen helpottaa työntekoa. Onnistuneen kokemuksen tarjoamisessa tarvitaan herkkyyttä, ihmistenlukutaitoa ja ymmärrystä. Osa asiakkaista ei kommunikoi puheella, toiset voivat olla autismin kirjolla, joku tarvitsee rauhoittumista.

Toiminta voi olla myös virkistäytymistä tai mielenterveyskuntoutusta. Islanninhevoset ovat osoittautuneet soveltuvimmiksi asiakastyöhön. Ne ovat ihmisystävällisiä, sosiaalisia ja sopivan kokoisia.

”Issikoiden olemus on helposti lähestyttävä. Ne ovat söpöjä karvaturreja, jotka eivät yleensä herätä suurta hevospelkoa. Niiden kanssa voi harrastaa ja työskennellä monipuolisesti maasta käsin, ratsain, kärryillä, maastossa ja kentällä”, Lähde kertoo.

Jokaiselle hevosavusteiseen toimintaan tulevalle tehdään oma suunnitelma, jossa määritellään, mitä tavoitellaan: yhteyden hakemista eläimeen, rauhoittumista, ratsastusta tai kärryajelua, pupun tai lampaan silittämistä.

”Kun asiakas ylittää itsensä ja nauttii tekemisestä, se on edistymistä. Toista voi jännittää talliin tuleminen, mutta poikkeuksetta eläin saa positiivisen reaktion aikaan”, Kälkäjä kertoo.

Hevosavusteisesta toiminnasta puhutaan helposti terapiana, mutta yrittäjät korostavat, että sitä se ei ole.

”Emme ole terapeutteja, mutta monipuolisesta osaamisesta ja muuntautumiskyvystä on hyötyä. Lähihoitajatutkinnon lisäksi meillä on luonto-ohjaajan ja hevosavusteisten palvelujen tuottajan ammattitutkinnot. Monet asiakkaat kutsuvat tätä turpaterapiaksi. Kun on hevosen kanssa, pitää keskittyä eläimeen, ja mieltä painavat asiat katoavat”, Lähde jatkaa.

Naavataipaleen liikevaihto on noussut tasaisesti, mutta yrittäjät ovat yhä osin päivätöissä. Pari hevosta voisi tulla lisää, mutta määrä pidetään sellaisena, että voidaan taata eläinten hyvä hoito sekä tarjota asiakkaille kotoisan pikkutallin tunnelma ja yksilöllinen ohjaus.

”Haluamme että eläimetkin tekevät töitä mielellään ja pääsevät palautumaan töiden jälkeen”, Lähde toteaa.